Kun ymmärsin haistattaa koululle pitkät, yhteys itseeni palautui

Jesse, ohjelmistoyrittäjä/iXES:n perustaja, 38 pohtii etsineensä yhteyttä itseen jo kouluaikoina. Lapsena koettu huonommuuden tunne ja kapinahenkisyys johdattivat lopulta itsen äärelle. 

Ulkoisesti tarkasteltuna en ollut kovin menestynyt peruskoulussa. Keskityin menemään sieltä, missä rima on matalin.

Villinä lapsena päädyin myös käytökseni vuoksi ongelmiin. Lyön vetoa, että olin opettajien ykkössuosikki ehdokkaaksi siinä, että “tuosta ei ainakaan tule yhtään mitään”.

Onko minussa joku vika?

Koen huonon koulumenestyksen määrittäneen minua ihmisenä. Ajattelin, että minussa on pakko olla jotain vikaa, kun en tajua ja opi näitä asioita.

Lapsena näitä tunteita ja ajatuksia vahvisti epävarmuus omasta itsestä. Huono käytös oli keino suojautua tai peittää epävarmuutta – ikäänkuin viedä huomio muualle.

Läheiset ja luotetut aikuisetkaan eivät olleet avuksi. Sinänsä vilpittömillä lauseilla, kuten “ei kaikilla ole matikkapäätä” tai “eivät kaikki ole hyviä kaikessa”, tarkoitettiin varmasti hyvää. Aikuisten sanat kuitenkin vain vahvistivat vääristynyttä  käsitystä itsestä.

Kapinallinen haistattaa pitkät

Auktoriteetteja kohtaan olen saanut tottelemattomuuden lahjan. Olen kokenut olevani kapinahenkinen, jopa tottelematon. En tunnista itsessäni auktoriteettikammoa tai -pelkoa, vaan kuvaisin sitä ennemminkin sopeutumattomuudeksi auktoriteetteja kohtaan.

Matka kohti yhteyttä itseeni alkoi, kun huomasin, että minun kannattaa alkaa kuunnella itseäni ja haistattaa koululle eli auktoriteeteille pitkät!

Koulusta muistan moniakin tilanteita, jotka sotivat oikeudenmukaisuuden tunnettani vastaan: siirto musiikkiluokalle, kun olisin halunnut liikuntaluokalle, tai  puheet siitä, että ihmiset oppivat eri tavoin, mutta jo seuraavalla tunnilla opettelimme taas ulkoa asioita. 

Totesin, että ei tämä voi olla näin.

Keskusteluyhteys itsen kanssa

Kouluaikoina mietin mistä johtuu kammo musiikkiluokalle menosta, kun itseasiassa tykkään musiikista – en toki kanteleen soitosta vaan rockmusiikista? Tai miksi  jotkut asiat tuntuvat vaivattomilta oppia?

Ymmärsin, että systeemi mihin minua yritettiin istuttaa, ei ollut minulle sopiva. Tiesin, että minun pitää muuttaa ympäristöäni tai ainakin suhtautumistani siihen. Noihin aikoihin löysin myös tietokoneet. Ne olivat ihmeellisiä ja  mielenkiintoisia vekottimia.

Lapsuuden kapinallisuuteni opetti minulle, että minun täytyy ennen kaikkea kuunnella itseäni. Aloin seurata enemmän asioita, jotka minua oikeasti kiinnostivat.

Ystävällisesti tottelematon

Aloitettuani toisen asteen koulussa arvosanani muuttuivat heti kiitettäväksi. Tällainen ulkoisen maailman merkki tuntui hyvältä - se on pakko myöntää - mutta se ei ollut mitään verrattuna siihen tunteeseen, että uskalsin kuunnella itseäni.

Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin tiedän, että yhteys itseen on jatkuva prosessi enkä todellakaan ole valmis. Olen vain päättänyt nauttia matkasta. Minulla on vielä lukemattomia asioita ja kerroksia, missä yhteyttä itseen tulee vahvistaa ja jopa osin palauttaa.

Olen myös oppinut, että voi olla tottelematon ja samalla toisille ihmisille ystävällinen. Heidän ei tarvitse olla tässä sivullisia uhreja –kiitos ja anteeksi kaikki vanhat opettajat.

Aion opettaa omille lapsillenikin, että auktoriteetteja ei pidä kritiikittä  kuunnella. Niille kuuluukin “haistatella”, mutta sen voi tehdä kohteliaasti ja muita kunnioittaen.